Lähisisustus - onko se edes mahdollista?



Ruokamaailmassa lähiruoka on ollut pinnalla jo kauan, eikä loppua näy. Hyvä niin. Lähiruoassa on monia etuja, se mm. tukee paikallista työtä, on ekologista ainakin lyhyiden kuljetusmatkojen vuoksi ja on yleensä tuoreempaa kuin kaukaa tuodut ruoka-aineet. Kuljetuksiin käytetyt polttoaineet nostavat tuotteiden hiilijalanjälkeä ja osaltaan kiihdyttyvät mm. ilmastonmuutosta. Mutta voisiko tätä samaa periaatetta käyttää sisustuksessa? Tehdä tilan sisustussuunnitelman täysin lähituotteilla? Kaikkihan on mahdollista, jos rahaa ja aikaa on, mutta onnistuuko tällainen järkevään hintaan ja rajatussa aikataulussa? Sain mahdollisuuden tutkia asiaa tarkemmin, kun sopiva asiakas otti yhteyttä.


Oikea asiakas sattui kohdalle

Olen pitkään halunnut tehdä projektin, jossa voisimme lähteä käyttämään vain suomalaisia tuotteita mahdollisimman läheltä hankittuna. Tähän tuli hyvä tilaisuus kun sain yhteydenoton Rautavaaran kurssi- ja leirikeskussäätiö Metsäkartanolta. Metsäkartano eli Metsis sijaitsee siis Rautavaaralla ja tarjoaa erilaisia kurssi- ja leiritapahtumia painottaen kansainvälistä nuorisotyötä. Lisäksi he tarjoavat majoitustiloja sekä luontoelämyksiä. Lisää Metsäkartanon toiminnasta voit lukea täältä: http://www.metsakartano.com/tarina/

Kun ensimmäisen kerran ajelin Metsäkartanolle, en ikinä olisi uskonut, että sieltä metsän keskeltä voisi löytyä näin upea paikka! Heti pihaan saavuttua vastassa on massiivia tervattuja hirsirakennuksia, jotka henkivät ajattomuutta, rauhaa ja luonnon läheisyyttä. Paikka on mielettömän kauniilla harjulla Ylä-Keyrityn erämaajärven ympäröimässä niemessä. Täällä olet todellakin luonnon keskellä, poissa kaupungin vilskeestä ja voit tuntea miten rauha alkaa vallata mielen.

Metsäkartanon rakennukset on rakennettu pääosin 1980-luvulla ja se alkaa jo pinnoissa näkyä. Asiakkaat toivoivatkin muutosta neljään "pahimpaan" tilaan, joiden sisustus ja pintamateriaalit olivat jo päässeet huonoon kuntoon. Kävimme tutustumassa Sirnikkaan, Justeeriin, Sviittiin sekä Rantasaunan tupaan. Halusin ehdottomasti lähteä tekemään sisustussuunnitelmaa lähisisustus periaatteella, koska tänne, jos jonnekin, se sopii. Myös asiakkaat toivoivat luonnon läheistä ja jopa rouheaa sisustusta, mieluummin kuin hienoa ja sliipattua. Täällä ei blingblingiä tarvita, joten asiakkaan toiveet ja oma haaveeni lähisisustuksesta kohtasivat.

Metsäkartanon projektissa on siis neljä erillistä tilaa, jotka nykyisen suunnitelman mukaan sisustetaan / remontoidaan lähiaikana. Ensimmäisenä otimme työn alle Sirnikka nimisestä majoitusrakennuksesta aulatilan.

Miten määritellä lähisisustus?


Lähisisustaminen ei ole aivan yhtä helppo juttu kuin ostaa paikallisia perunoita. Koska tilat täytyi uusia "lattiasta kattoon" huonekaluineen kaikkineen, ei tehtävä ollut aivan helppo. Lisäksi käytössä oli rajallinen budjetti sekä tiukka aikataulu, jotka loivat suunnittelulle omat rajoitteensa. Lähdin lähtökohdasta, että lähisisustus tulisi mahdollisimman läheltä, mieluiten suomesta tai vähintään pohjoismaista. Koska asumme täällä susirajan tuntumassa, ei esimerkiksi huonekaluvalmistajia löydy aivan lähinurkilta. Myös pintamateriaalien hankinta teetti hieman töitä, koska valmistajia ei löydy aivan läheltä.

Ensin suunnitelma - sitten materiaalit


Koska lähden aina tekemään suunnitelmaa asiakkaan lähtökohdista ja toiveista, laadimme tässäkin kohteessa ensin suunnitelman, missä määriteltiin, minkä tyyppisiä kalusteita ja pintamateriaaleja haluamme. Tilana Sirnikka on haastava aulatila, josta on kulkuväyliä useaan suuntaan ja tilassa on useita toimintoja. Tilassa on mm. punatiilitakka, tv sijaitsee takan vastapäätä ja oleskelualue jää näiden kahden väliin, kahden kulkuväylän vierelle. Sirnikka on rakennettu vekkulisti niin, että se näyttää ulkoapäin hirsirakennukselta, mutta sisäseinät ovat valkeaksi maalattua tiiltä. Valkoinen tiilipinta tekee tilasta laitosmaisen, eikä se sovi paikan henkeen lainkaan. Halusimme lähteä tuomaan tilaan lämpöä, rauhallisuutta sekä luonnon läheisyyttä. Päädyimme pinnoittamaan tiiliseinät sekä takan uudelleen. Lisäksi tilaan haluttiin tuoda lisää puun lämpöä. Kattoa ja lattiaa emme lähteneet vaihtamaan, katto päätettiin jättää ennalleen ja lattia hioa ja käsitellä.

Tilan hankalan muodon vuoksi ei toimintojen sijoittelua pystytty muuttumaan. Täytyi siis löytää kalusteet, jotka toimivat näin hankalassa tilassa. Päädyimme siihen, että mahdollisimman suuri kulmasohva sekä kääntyvät nojatuolit palvelet tässä tilassa parhaiten. Takka päädyttiin pinnoittamaan luonnonkivellä ja puuta tuotiin tilaan vinoon seinään, josta tehtiin tilaan tehosteseinä. Lisäksi tilan valaistusta päätettiin parantaa tuomalla tilaan erilaisia valon lähteitä, jotka ryhmitellään niin, että niitä voidaan ohjata palamaan erikseen.


Aulan oleskelualue jää kolmen eri kulkusuunnan keskelle, mikä tekee tilan sisustamisesta melko haastavaa.



Havainnekuva vasemman siiven makuutiloista aulaan päin.


Kompromisseja ja onnistumisia


Koska kaikki ei mene aina niin kuin strömsössä, ei sattumuksilta vältytty tässäkään tapauksessa. Olimme mm. juuri tehneet tilauksen puupaneeleista Lunawoodille, kun Iisalmen tehdas samana aamuna paloi. Myös rajallinen budjetti rajasi muutamia vaihtoehtoja pois ja käytimme edullisempia tuotteita. Kotimaisuudesta emme onneksi joutuneet tinkimään. Kaikki tilassa käytetyt materiaalit ovat kotimaisia, paitsi takan pinnassa käytetty kivi, jonka valitsin pelkästään ulkonäön perusteella. Tutkin kaikki mahdolliset kivitoimittajat, mutta haluamani näköistä kiveä ei ollut kuin Polarkiven valikoimassa.

Kalusteet löysimme kotimaisena kohtuu helposti Iskun valikoimasta. Laadukkaat, tilaan sopivat kalusteet eivät olleet siitä edullisimmista päästä, mutta ajatuksena onkin, että ne myös kestävät aikaa seuraavat 15-20 vuotta. Myös valaisinten kohdalla jouduimme tinkimään kotimaisuudesta, sillä budjetti olisi muuten räjähtänyt käsiin.




Mission almost impossible


Kokonaisuudessaan täysin suomalaisten tuotteiden löytäminen oli melko haastavaa. Koska tilasta oli jo tietynlainen mielikuva ja toiveet mitä haluamme, oli hankaluuksia löytää juuri sen näköisiä tuotteita, mitä haluamme, järki hintaan. Toki jos rahaa olisi käyttää aivan loputtomasti voisi teettää tilaan sopivia kalusteita esim. puusepillä, mutta kuten jokainen ymmärtää ei raha nykyään puussa kasva missään projekteissa.

Mietinkin samalla tätä suunnitelmaa tehdessäni, että eikö tosiaan suomessa ole enää muuta kuin 1950-60 -lukujen klassikoita ja niitäkin aivan järkyttävään hintaan? Kalusteitahan tässä maassa tuotetaan, mutta miksi niiden design laahaa niin pahasti menneessä? Luulisi, että tässä suunnittelijoiden luvatussa maassa riittäisi muotoilijoita joka puljuun ja kolkkaan päivittämään mallistot nykypäivään. Osittain kyse on tietenkin markkinoiden kysynnästä, mutta johtuuko tuo "kysyntä" siitä, että kuluttajien on pakko tyytyä siihen mitä markkinoilla on, mikäli haluaa ostaa kotimaista tai jättää suosiolla se kotimaista sana pois ja mennä Ikeaan? Lisäksi mietin, että onko kotimaisuus enää edes arvo sinänsä? Mielestäni on jalo ajatus tukea kotimaista työtä, sillä sitä kautta luomme työpaikkoja suomeen. Mutta miksi meidän täytyisi tyytyä tyylillisesti 1990 -luvun kalusteisiin tai niihin jo mainitsemiini moneen kertaan nähtyihin designklassikoihin? Eikö samalla vaivalla ja rahalla, millä tekee noita 1990 -luvun näköisiä kalusteita saisi tehtyä aivan nykypäivään sopivia kalusteita?

Seuraaviin tiloihin emme enää painottaneet kotimaisuutta, vaan se saa jatkossa olla lisäarvo, mikäli löydämme kaksi saman tyyppistä tuotetta lähes samaan hintaa. Muuten hankimme tiloihin tuotteita, jotka täyttävät laatu - budjetti - ulkonäkö vaatimukset, vaikka ne eivät olisikaan kotimaisia. Lisää Metsäkartanon sisustuksesta siis tulossa, joten pysythän kuulolla! :)


Paula

P.S. Kerro minulle oletko itse törmännyt vastaavaan? Oletko koittanut löytää kauniita, kotimaisia, kohtuu hintaisia kalusteita? Oletko onnistunut vai miten kävi? Heitä kommenttia alle!

P.P.S. Laitan kuvia kohteesta kun saan parempi kuin kännykkäräpsyt! :)